Karpo ja Reima

Lapin ruskaa ja vauvatohinaa!

2010-09-11T00:17:00.000-07:00

Vihdoinkin! Rakas Reima Reipas on tullut odotettuna lisäyksenä perheeseemme! Suloinen otus valloitti heti koko perheen. Ensimmäistä kertaa kotiovesta sisään tullessa oli Riiviö vastassa ja puskien toivotti Reiman tervetulleeksi. Matkalla kotiin Reima protestoi boxissa oloa. Kotipihalla reipas vauvamme tuli boxista häntä heiluen, tyytyväisenä vankila-ajan loppumisesta. Reima ottaa tilanteet ja uudet asiat todella pelottomasti ja uteliaana.

Olenkos vähän suloinen!!!

Karpo sai odotetun pikkuveikan:) Leikkivät hienosti toistensa kanssa. Reima tarvitsee usein päiväunensa ja Karpo odottaa vieressä Reiman heräämistä selvästi kärsimättömästi. Vähänkään jos Reima liikahtaa, alkaa K-miehen häntä heilua ja apinamainen kutsu-uikutus alkaa. Kun Reiska ei herääkään, niin tuhahtaa pettyneesti ja odotus jatkuu... Leikki menee Reiman ehdoilla ja Karpo on varovainen ja pehmeä leikissään. Kärsivällisesti antaa Reiskan riekkua ja naskaleillaan jyrsiä itseään.

Tyytyväinen isoveikka

Reiman tyypillinen tapa nukkua on mennä sohvan, sängyn ym. alle. Yleensä riittää, että pää on piilossa.

Isoveikka sai huoneeseensa ison pojan sängyn.

Juuri ennen Reiman tuloa olimme viikon verran Lapissa. Majoituimme Leville ja sieltä käsin liikuimme autolla päiväretkikohteisiin. Levin huipulla kävimme gondoli-hissillä. Karpon mielestä olisi ollut paljon kivempaa juosta huipulle.

Aakenus-tunturilla geokätkön perässä. Tähän tunturiin liittyy mielenkiintoinen tarina. Vuonna -44 saksalaisten pienkone törmästi huonon näkyvyyden takia tunturiin. Koneesta jäi henkiin yksi saksalainen, tosin pahoin loukkaantuneena. Henkiin jäänyt päätti itse päivänsä muutaman viikon kuluttua onnettomuudesta, koska ei uskonut pelastumiseen. Kahden kuukauden kuluttua onnettomuudesta hiihtopartio löysi hylyn ja menehtyneet. Lisäksi paikalta löytyi elossa vihainen ja arka koiranpentu, joka oli ollut koneessa mukana. Pentu oli syönyt menehtyneitä ihmisiä henkensä pitimiksi. Pentu luovutettiin suomalaiselle kapiaiselle, joka nimesi koiran Junkkeriksi Junkers-konetyypin mukaan.

Tunturipuroissa polskiminen oli K-mihestä erikivaa.

Tätä kurua pitkin mentiin parin kilometrin verran, jonka jälkeen ylitettiin vasemman puoleinen tunturi jalaskeuduttiin toisen puolen kuruun, jossa kätkö nimeltä Paratiisikuru.

Karpon ensimmäinen kohtaaminen poron kanssa livenä. Näin poron ennen Karpoa ja nappasin K-miehen kiinni, koska en voinut luottaa, etteikö Karpo olisi jahtiin lähtenyt. Koskaan ei ole lähtenyt, mutta eipä ollut tilaisuuksiakaan ollut.

Poroja oli loppuen lopuksi nin paljon, että Karpo vaan aatteli, että antaa olla...

Kätkö löytyi 8km valluksen jälkeen. Lähtöpaikasta kätkölle oli linnuntieä vajaa 1,5 km, mutta todellisuus oli aivan toista.

Takastulomatkalla alkoi aurinkokin paistaa.

Lapista ajoimme suoraan Mevetiin, jossa K-mies sai elämänsä ensimmäiset kännit:) Kuvattiin lonkat ja kyynärät, jotka lähti Kennelliittoon A:na ja nollina, jesh! Lisäksi kuvattiin selkä, joka ok ja tutkittiin polvet, jotka myöskin ok eli kerrassaan loistavia tuloksia!!!

Mister-kisoja, lutraamista ja henkarimörköjä

2010-05-07T13:12:00.000-07:00

Paljon on taasen ehtinyt tapahtua. Aikaa on jotenkin niiiin vaikea nyhtää blogin päivittämiseen. Ihanaa, kun vedet on auki ja K-mies pääsee uimaan! Ihanaa, kun valoa riittää pitkälle iltaa! Ihanaa, kun voi metsässä tarpoa ilman reiteen upottavaa hankea! Uiminen onkin kova juttu Karpolle. Ainahan kaikki lätäköt pitää tallustaa, mutta nyt kun pääsee kunnon vesille, niin voi sitä riemua! Rajasaari on yksi Karpon lempparipaikoista. Melkein aina löytyy leikkiseuraa, eikä toistaiseksi ole kommelluksia sattunut.

Muutamissa mätsäreissä on näin kevään tullen käyty. Pääsääntöisesti Karpo on hienosti seissyt kehässä ja ravannut nätisti...niin, siis siinä vaiheessa kun on tutustuttu kehään, ennen varsinaisen mätsärin alkamista. Tuomarin katsoessa on sitten tartuttu iloisesti retuuttaen hihnaan ja otettu ilmavainuja kesken seisomisen ja yritetty lähtee ihanan tuoksun perään jne.....no, onhan tuo ollut ihan kivastikin ja sijoituttukin on. Mätsäreissä tapaakin jos jonkinlaista tuomaria. Lähiaikoina mieleenpainuvin oli ikivanha mörrijörrikkämies, joka Karpoa palkatessani toikaisi, että koirat syötetään sitten kehän ulkopuolella, ei kehässä! No, mitäpä tuohon mitään sanomaan, annoin Karpolle vaan tuplanakit suuhun ja kolmannet perään.

Yhdessä ryhmänäytttelyssä tuli käytyä 2.5., jossa tuomarina Markku Santamäki. Karpo seisoi ja ravasi kuin unelma. Päättipä tuomari mitata Karpon. No, mitan nähdessään Karpo aatteli, että tuolla kapistuksella suoritetaan varmaankin lobotomioita, eikä siihen hupiin halunnut ryhtyä. K-mies pakitti siihen malliin, että hetken luulin löytäväni koirani Somerolta 20km päästä. Tuomari antoikin heti periksi ja totesi, että näkeehän tuosta mittaamattakin, että hyvän kokoinen on. EH tuli ja JUK3, tuomari rokotti liian lyhyestä turkista. Luokassa ei ollut kuin kolme, mutta tyytyväinen olen. Ties miten olisi käynyt, jos turkki olisi ollut tuomarin mielestä tarpeeksi pitkä. Yli kolmesenttinenhän se on, ainakin tämän talon mitoilla, mutta...

Näillä sanoin nämä mister-kisat:

"Sopivan kokoinen. Rungon mittasuhde korkeuttaan pidempi. Hyvä pää, vielä ohut kaula, riittävä rinnan syvyys. Hyvät takaraajojen kulmaukset, olkavarret saisivat olla viistommat. Hyvä turkin laatu, mutta ei tällä hetkellä näyttelykunnossa, liian lyhyt. Käyttäytyy luottavaisesti, mutta ujostelee mittaamista. Hyvät liikkeet, hieman pihtiasentoinen takaa."

Pitää vissiiin piilottaa Karpon pumpattava Barbara eli krokotiili, jota K-MIES pitelee hyvin pihtiasentoisesti joka ilta....

Silloin aikaa jo, Karpolla oli kynsiviilamörkö. Nykyään kynsiviila on vaan kynsiviila, ei sen enempää. Nyt tänään tuli henkarimörkö. Onhan tuo henkareita ennenkin nähnyt, mutta jostain syystä luottamus henkareihin on mennyt ja niitä sopii epäillä. Kyseessä ei siis ole suoranainen pelko, vaan sellainen pomppiva epäilys, että ei ihan uskalla, mutta melkein... Nyt sitten olohuoneen lattialla henkari syöttää nakkia. Tämä on kolmas asia, joka mörköilee Karpolle. Toinen onkin tuo mitta, joka tuomarilla oli. Täytyy palkata vieraat mittailemaan Karpoa jos jonkinnäköisillä wannabe-mitoilla. Itse kun metallisella mitalla vähän törkkii, niin ei tuo ole millänsäkään.

Agilityn kultaisen auringon alla kaikki hyvin! Ainakin viime treenien perusteella. Asiahan voi olla taas aivan toisin ensiviikolla. Viime treenit meni nappiin, johtuen hyvin paljon siitä, että K-miehen korvat on pikkuhiljaa tulleet takaisin. En tiedä mikä ihme tuolla on, mutta parin vkon aikana murkkuikäinen lälläläää-poukkoilu on rauhoittunut ja itsehillintää ja keskittymiskykyä on taas löytynyt. Olemme siis Aino Pikkusaaren treeniryhmässä ja hyvää palautetta on tullut. Tosihan se on, että Karpo kehittyy ja hoksaa asiat niiiin paljon nopeammin, kuin minä. Tämä ominaisuus yhdistettynä Karpon räjähtävään nopeuteen, on hieman turhauttava yhdistelmä. Itsellä sytyttää niin hitaasti ja kömpelyys nousee aina potenssiin miljooona, kun vaan menenkin treenihallin ovesta sisään.

Niin, tuli vaan mieleen, että harva pystyy kusemaan partaansa. Karpo pystyy. Karpohan oli hieman myöhäisherännäinen koiven nostamisen kanssa. Nykyään koipi nousee sillä hetkellä olevasta itseluottamuksesta riippuen joko komiasti pisut sivulle lentäen tai sitten tyttöjen mallia noudattaen, mutta näiden välimuoto on tavallisin. Ongelmahan tässä on se, että jos kustaan vasemmalle, niin vasen etujalka on myös yleensä jätetty oikeaa taaemmaksi, jolloin kus valuu iloisesti etujalan kyynärtä pitkin alas. Tästä johtuen joutuupi koiraakin pissittäessä välillä pyyhkimään, mikäli vaikka autoon pitäisi juuri nousta. Harva sitä koiransa etujalkaa joutuu ureasta pyyhkimään... No, tässä muutama päivä sitten tuli tilanne, että K-mies löysi superhyvän hajun ja juuri silloin puhkesi myös kupla ottasta. Nätisti nokka maassa etujalkojen välissä herra sitten päästeli paineella suoraan partaansa, kun koipea oli hieman hankala tässä asennossa nostaa. Siinä sitten toimituksen lopuksi katsoin, kun koiraltani tippui pissa parrasta. Kiva. Karpoa ei haitannut pikku pisusuihku yhtään.

Uimassa ja perropörröjä katsomassa

2010-04-05T05:29:00.000-07:00

Pari kertaa ollaan Aptuksella käyty uimassa. Karpo tykkää todella paljon polskimisesta. Puolituntisen alussa käytetään kevyesti kannattavia liivejä, jotta voimat riittävät koko uintiajan. Puolituntisen lopussa Karpo jo tärisee maitohapoista ja vilusta, mutta ei millään malttaisi lähteä. Ahne Karpo yrittää altaasta poimia myös kanssauimareiden lelut. Parhaimmillaan suussa on kolme uimalelua.

Kävin Karpon kanssa katsomassa Piinaavan supersuloisia pennunpalleroita. Ei niin viisas teko lievää pentukuumetta kärsivältä... Karpo oli lempeä ja varovasti nuuskutteli pentusia.

Hullu-Hulma...

Karpo ja liitulakuriehulit

2010-03-21T09:15:00.000-07:00

Vesikoiratreffit Lohjansaaressa kahden villikkopennun kera oli oikein onnistunut reissu. Karpo nautti riehumisesta, eikä yhtään reikää nahkaa tullut vaikka kuvista voisi päätellä toisin. Liitulaku-pennut Nelli ja Diego riekkuivat yhteisvoimin Karpon kimpussa, mutta Karpolla oli kivaa.

Karpo 1v.!

2010-02-07T09:38:00.000-08:00

Meidän vauva ei ole enää niin vauva. Menneellä viikolla tuli pikku-miehellä yksi vuosi täyteen:) Merkkipäivää juhlistettiin maksalaatikkokakulla, jossa kuorrutuksena kermaviiliä, koristenakkiviipaleita ja nappulaströsseliä ja kynttilänakki.

Lahjaksi Karpo sai kotiväeltä hankalimman älypelin, mitä kylän eläintarvikeliikkeestä löytyi. Pelissä neljä lootaa, jonne sisään laitetaan tietenkin makupaloja. Pelin Karpo ratkaisin alle neljässä minuutissa. Seuraavana päivänä ja kolmannella pelikerralla aikaa menikin vain alle minuutti. Lootia on siis neljä, joista yksi vedetään sivusta narusta, yhdessä kansi nostetaan päällä olevasta narusta, yhdessä kannessa ei ole vetonarua ollenkaan ja yksi kansi pitää liu'uttaa sivuttain.

Kaskisten mummilta ja ukilta Karpo sai makupaloja ja uuden pehmokirahvin, jonka nimen oppi heti. Joten jos pyytää tuomaan kirahvin, niin kirahvi tuodaan. Joskus tosin haluaa ehdottomasti tuoda rotan, mutta uudestaan pyydettynä lelu lopulta tuodaan.

Muutama kuva viikontakaiselta perrolenkiltä. Lunta oli kevyesti reiteen pahimmissa paikoissa. Karpokin joutui lumisukeltajan hommiin.

Sponssirahaa?

2010-01-29T08:53:00.000-08:00

Pakkasta uhmaten päätimme viime hetkellä lähteä treeneihin. Kerrospukeutumista koko koirakolle ja menoks! Isäntä lähti mukaan huoltojoukoiksi, kuormajuhdaksi ja valokuvaajaksi. Oli hieman vaikea saada kuvia hämärässä hallissa nopeasta kohteesta. Suurimmassa osassa kuvia näkyy este, mutta sen suorittajasta ei edes hännänpäätä.

Matkalla treeneihin Karpolla oli alla BOT ja päällä kokovillainen mantteli, eikä äijää palellut. Tarkkana odotti, että saadaan radanpätkät rakennettua. Vaikka kuvassa näyttää hiljaiselta turrelta, niin hyvin tuolta huulien välistä lähtee "kevyttä" ujellusta, poika kun ei millään meinaa pysyä nahoissaan, vaan olis kova kiire radalle.

Lämmiteltiin muutamilla esteillä Back-On-Track päällä ja eipä tuo menoa haitannut. Sen verran mainosmielisiä kuvia, että vois kerjätä BOT:lta sponsorirahaa. Tuossapa juuri juttelimme Karpon tuoneen kasvattajan kanssa koiriin uppoavasta rahasta. Meinasin huvikseni laskeskella, kuinka paljon kaikkinensa menee koiran ruokiin tarvikkeisiin, kurssimaksuihin, hallivuokriin, dieseliin, omiin treenikamoihin.... Hanna totes ettei kannata edes laskea:) Ei oo halpaa, mutta mikäpä olis.

Hyppytekniikkaharjoituksia.

Rengas taitaa olla Karpon lempparieste.

Kontaktiesteitä aloitellaan pikkuhiljaa. Edellisissä treeneissä Karpo hiipi puomin ylös ja tasaisen osan. Alastulo oli Karpon mielestä turvallisinta tehdä ryömimällä maha maassa. Tällä kertaa vauhtia oli jo sen verran, että itsellä meinasi mennä jalat solmuun.

Tässä tämän päivän kerrospukeutumista. Villamantteli+Pomppa+huomioliivit=näkyvä ja lämmin koira.

Turku Winter Dog Show ja sitten Andis lauloi....

2010-01-24T09:28:00.000-08:00

Meinas eilen kyynel karata silmäkulmasta, kun kostealta Tallinnan reissulta kotiuduttuani pääsin todelliseen märkäpuuhaan turkin pesun tiimoilta. Oli niin nannaa istua kylppärin lattialla ja yrittää epätoivoisesti kastella MrPaksutakkuturkkia. Tätä ennen tietenkin turkin avaamista muutaman tunnin ajan. Ihan hieman väsytti, kun jostain syystä ei tullut nukuttua kuin vajaa kolme tuntia edellisenä yönä. No, tänään se palkittiin ja Karpo sai ERIn ja oli luokkansa 2.!!!
Palkkioksi hyvästä käyttyäytymisestä Karpolle ostettiin ihana täysvillainen loimi, Back-On-Track-mantteli ja -alusta, siankorvia, uudet kynsisakset, ruokaa 18kg, nameja sen seitsemää sorttia, shampoota....

Karpon Fama-sisko samasta pentueesta äippänsä Tuulian kanssa

Kotona rupes Andis surraamaan välittömästi ja lopputuloksena on suloinen nakupelle, jonka pyllyyn tuulee ja sen takia pitää istua vähän väliä.

Lunta, pakkasta ja vesikoiria...

2010-01-17T03:46:00.000-08:00

Taas on aika rientänyt ja omatunnossa kolkutellut Pikku-Miehen blogin päivitys, mutta hitaasti hyvä tulee:)

Eilen oltiin perrotreffeillä, joissa mukana 5 perroa. Vanhin oli Gonza 9v, mutta eipä tuo menossa näkynyt. Lisäksi nuoret Lotta ja pikku-K, sekä ällöttävät pennut Diego ja Nelli. Tarkoitus oli ottaa kamera mukaan, mutta laho pää... 2,5h metsälenkiltä olis saanut niin toiminnantäyteisiä kuvia, että hieman harmittaa.
Tänään oltii Hyljelahden jäällä vesikoiratreffeillä ja tehtiin reilun tunnin lenkki. Mukana 11 perroa, yksi portugeesi ja yksi labradoodle. Kameran jätin nyt tarkoituksella pois, koska en usko, että kukaan jaksaa katsoa kuvia, jossa pieniä tummia pisteitä valkealla pohjalla:=

Nämä kuvat siis vanhempaa satoa, mutta viimeisimmän bloggauksen jälkeistä.

Tässä Karpo yhdessä lempparipuuhistan. Keppi tai lelu heitetään pellolle ja Karpo etsii.

Suojakeli on niin lumipallotuottoisaa...

Uuden vuoden aatto meni todella hyvin. Karpo ei hetkauttanut korvaansa paukkeelle. Tämä ehkä vahvistaa epäilyni, että Karpolla on kuuloluissa jotain vikaa, hrmh....
Aattona oli upea kuutamo ja valo uskomaton.

Käytiin aattona Rajasaaressa peuhaamassa. Siellä olikin hyvin koiria, vaikka epäilin, että monella muuta mielessä. Jaden kanssa Karpo jaksoi leikkiä tunnin verran ja pakkanenhan ei tuota jääkarhua haitannut yhtään. Omat varpaat oli vaan jäässä. Jäässä oli loppiaisenakin, kun seisoi parkkihallissa mätsärissä -18 asteen pakkasessa 4tuntia.

Koirien pikkujoulut

2009-12-13T10:16:00.000-08:00

Lauantaina kokoontui 9 kaksijalkaista ja 9 nelijalkaista klo 9.00 Salmen ulkoilualueelle reput täynnä jouluherkkuja. Mukana siis Karpo, espikset Lotta ja Nelli, kelpiet Onni "The Spiidisilmä" ja Aatu-vaavi, valkkari Halli, mäyrikset Mokkula ja Pesonen ja coctail Hulda "The Rokkikoira".

Ilma oli loistava, pikkupakkanen, eikä tuullut kovin. Kierrettiin 3km pikkulenkki, jonka jälkeen makkaranpaistopaikalle herkuttelemaan. Koirat painoivat menemään kuin viimeistä päivää. Pentuset lämmittelivät välillä sylissä. Jokainen koiruus valitsi itse pikkujoululahjansa. Karpo poimi lahjakasasta omatuomansa siankorvapaketin, tietenkin.

Halli

Aatu

Onni

Hulda

Mokkula

Pesonen

Lotta

Nelli

Karpo

Risuista lumipalloihin

2009-12-10T09:47:00.000-08:00

Kun ei ole lunta, on koira, jossa kasvaa havunoksia, käpyjä ja muuta epämääräistä puustoon ja kasvillisuuteen liittyvää. Evoluution kumma tulos. Koira nurkkaan, sähkökynttilät ympäri, muutama kuusenpallo hännästä roikkumaan ja näin meillä on joulukuusi. Hoito vaan hankalampaa kuin joulukuusen. Joulukuusta tarvitsee vain kastella. Niin, ja se pysyy paikalla, eikä yritä hiipiä.

Kun on lunta, niin käytämme automaattista lumipallojen kotiinkuljetuspalvelua. Kiitos.

P.S. Kiitokset lattialämmityksen keksijälle...saa palloset sulaa rauhassa kylpyhuoneessa.

Tikut ja viilat

2009-12-09T10:30:00.000-08:00

Karpolla on mörkö. Olisi itselleni ymmärrettävämpää, jos Karpon mörkö pitäisi ääntä tai olisi iso ja uhkaava, mutta tämä mörkö ei ole. Tai siis on se uhkaava Karpon mielestä. Mörkölle pitää ujeltaa, öykätä ja möngertää. Varovaisesti voi tassulla koskettaa, jos siis uskaltaa, mutta ainakin rohkeutta täytyy ensin kerätä. Jos uskaltaa koskettaa tassulla, niin uskaltaa ehkä pikaisesti nuuhkaistakin. Lopulta voi kokeilla hieman hampaillakin. Tämä ruljanssi käydään taas alusta, kun mörkö tulee esille. Kerralla mörköön ei voi tottua. Karpon mörkö on kynsiviila.

Ja Karpon äippä on kirjoittanut joulupukille, jos löytäis ulkoisen salaman kuusen alta, koska ilman sitä ei voi aatellakaan saavansa hyviä kuvia ruskeasta salamasta, joka niin hienosti tekee, kunhan äippä vaan osais aina hyvin kertoo mitä haluaa tuon epsanjalaisen aksatykin tekevän, niin, että tarvis salaman, jotta ei olis niin pimeit kuvii ja ei teleputkikaan olis pahasta, koska mä oon ollu kiltti! Heiheit vaan äidinkielenopettajalle;)

Kuvat on viime treeneistä, kun sain kuvaajan mukaan. Keppejä treenataan vinokepeillä ja viime kertaan asti K on mennyt ne todella hyvin ja tikkuja on pystynyt nostaa jo melko pystyyn. Sittenpä kävi viime kerralla niin, että kesken K:n suorituksen, että vierestä pössähti pussista kanssatreenaaja ja Karpo loikkas kesken keppejä poies huomion kiinnittyessä pussiin. Tämän jälkeen K:lle jäi päälle pieni epäluuloisuus pussin suuta kohtaan ja kyttäs sitä keskittymättä omaan juttuun. No, onneksi kuitenkin saatiin se yksi kultainen onnistunut suoritus lopuksi. Tänään sitten treeneissä poika päätti suvereenisti kiertää kepit ekalla kerralla. Tässäkin kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin ja K meni kepit hienosti, ilman, että olisi tarvinnut laskea keppejä.

Pikkujoulut Heinävedellä

2009-12-06T05:55:00.000-08:00

Lähdettiin perjantaina Karpon kanssa ex-tempore pikkujoulun viettoon Heinävedelle, isäntä jäi kissojen kanssa kotosalle. Onnistunut reissu kaiken kaikkiaan. Ihmistonttujen lisäksi paikalla oli myös samojedi Wilma, sekä tipsut Onni alias "Prinssi Uljas" ja Nuutti. Wilun kanssa K oli hyvää pataa ja paini menemään.

Oli jännä nähdä Karpon käyttäytyminen uudessa tilanteessa. Koskaan ei olla vielä lähdetty tällaiselle reissulle pikkumiehen kanssa. Hieman jäkistelyä oli ja mamman helmat olivat toisinaan hyvä turvapaikka. Syliin tuli omaehtoisesti useita kertoja ja toisen yön nukkuikin vieressä. Normaalisti Karpo ei näin läheisyydenkaipuinen ole.

Kuuloluihin tuli myös reissulla vikaa. Karpon kuuloluut kun eivät oikein rekisteröineen sanoja "tänne" tai "sisään". Ulkona oli vain niin paljon kivempaa. Ei Karpo kyllä mihinkään lähtenyt näköetäisyydeltä, niinkuin ei yleensäkään "kop, kop".

Kuvat ovat auttamattoman huonoja ja akkukin loppui kesken reissun ja laturi tieten kotona.

Uusia tuulia...

2009-12-02T06:39:00.000-08:00

Jospa blogspotin blogi edesauttaisi ahkerampaa päivittämistä...kokeillaan:)
Nyt ei kerkiä enempiä, kiire agiliitelemään!!!